Dynaaminen psykoterapia

Mitä on dynaaminen psykoterapia? Milloin terapiaa kannattaa harkita?

Dynaaminen eli psykoanalyyttinen psykoterapia pyrkii puhumisen avulla käsittelemään henkilökohtaisesti painavia psyykkisiä ongelmia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä psykoterapeutin kanssa. Tarkoituksena on tunnistaa, kokea ja tiedostaa tunteita ja ajatuksia. Tavoitteena on ymmärtää omaa käyttäytymistä, oireita ja psyykkisiä kipukohtia.

Terapiaan hakeutumisen lähtökohtana voi olla pyrkimys itsetuntemuksen lisääntymiseen. Syynä voi olla myös jokin elämää rajoittava, ihmissuhteita ja työelämässä selviytymistä haittaava oire, esim. ahdistuneisuus, pelot, masentuneisuus tai menetysten jälkeinen elämäntilanne. Oirehtiminen voi ilmetä myös uniongelmina, syömishäiriöinä tai ruumiillisina vaivoina. Ennen terapian aloitusta on tärkeää arvioida soveltuva hoitomuoto ja sen tarve.

Terapian aloittamisesta tehdään psykoterapeutin ja potilaan välinen sopimus. Yhteistyö perustuu säännöllisiin, luottamuksellisiin ja kahdenkeskisiin tapaamisiin sekä pitkäjänteiseen psyykkiseen työhön. Luotettavuus ja turvallisuus ovat keskeisiä edellytyksiä terapiasuhteen toimivuudelle.

Lisääntynyt itsetuntemus vähentää elämää kuormittavia oireita ja lukkiutumia sekä auttaa suuntaamaan uudelleen henkisiä voimavaroja.

Mitä tiedetään psykoterapian vaikuttavuudesta?

Psykoterapia on tieteellisten vaikuttavuustutkimusten perusteella yksi vaikuttavimmista hoitomuodoista. Kolmasosa psyykkisesti oirehtivista ihmisistä toipuu spontaanisti. Psykoterapian vaikuttavuus on siihen verrattuna yli kaksinkertainen.

Terapeuttisen yhteistyösuhteen laadulla sekä potilaan ja terapeutin yhteisellä käsityksellä hoidon tavoitteista ja yhteistyöstä on osoitettu olevan merkitystä. On myös viitteitä psykoterapian tiheyden ja keston yhteydestä tuloksellisuuteen. Tuloksellisuustutkimukset osoittavat psykoterapian olevan yhtä vaikuttava tai vaikuttavampi kuin lääkehoito.

Toimivalla yhteistyösuhteella on terapiamuodosta riippumatta keskeisin merkitys hoidon onnistumisessa.

 

Viitekirjallisuutta

Wampold, Bruce E. (2001). The Great Psychotherapy Debate; Models, Methods and Findings. Lawrence Erlbaum Associates. New Jersey.

Norcross, J.C. (Ed.). (2002). Psychotherapy relationships that work: Therapist contributions and responsiveness to patient needs. New York: Oxford University Press.

Paul Knekt, Olavi Lindfors ja Maarit Laaksonen. Helsingin Psykoterapiatutkimus - psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 33/2010. 138 sivua. Helsinki 2010.